I.

Hei vain. Siitä onkin aikaa kun viimeksi kirjoitin tänne. Tein pieniä muutoksia, kuten te vanhat lukijat näettekin. Tämä paikka oli ennen minulle tila, jossa pystyin kokoamaan ajatukseni sanoiksi, purkamaan tunteet tekstiksi ja ennen kaikkea, avautumaan tunteistani. Mutta se kaikki unohtui, kaikki se jäi taakse, en enää nähnyt sitä tarpeellisena kirjoittaa tänne, sillä uskoin kaiken olevan hyvin. Hyvin väärässä olin.
Tarinani alkaa kolmannen kerran täällä. Tällä kertaa puhun tunteistani, enkä arastele tai kaunistele asioita.

Mitä olen tehnyt viime aikoina? Jos totta puhutaan, en mitään, huipentumana oli vihdoin omaan kotiin muuttaminen puoli vuotta sitten, mutta mitä alamäkeä se aiheutti minulle. Haluaisin vain sen vanhan takaisin..
Muuton jälkeen lopetin koulun, jonka seurauksena minusta tuli sossupummi ja jonka jälkeen myöskin ymmärsin, minkälaisen ihmisen kanssa asun. Anna minulle anteeksi, etten ollut se poika, jonka toivoit minun olevan.

Päivittäin käyn henkistä taistelua itseni kanssa, sillä en vain jaksa, en vain jaksa enää yrittää. Mitä järkeä kaikella tällä enää on..? Mutta silti jatkan eteenpäin, yrittäen hymyillä, vaikka se on vaikeaa ja tuntuu pahalta. Ei, tämä ei ole sitä, mitä luulette. En ole harkitsemassa itsemurhaa taikka ole itsetuhoinen. Tämä on vain tapani purkaa tunteitani.
Pienet teot voivat auttaa ketä tahansa.